21- Elämäni tärkeimmät ponit

Ajattelin nyt kun mulla on tässä ylimäärästä aikaa niin kirjotella tällasen erikoispostauksen tapaisen postauksen, jossa kerron siis mulle tärkeistä poneista ja hepoista. En oo oikeestaan muuten kuin kerran menettäny jonkun tosi tärkeen ponin, mutta sitäkin pääsen vielä katsomaan jos haluan mennä, vaikka se asuukin tosi kaukana. Kerron tässä nyt joistain poneista, kaikki ei oo ollut mulle yhtä tärkeitä mutta kuitenkin ees jollain tavalla. Pahoittelen jos kaikista poneista en keksi niin pitkää selostusta.

t. Siglavy Capriola Fogoly "Fogoly, Foksu"

Mun tän hetkinen hoitoponi johon tykästyin melkein heti kun alotin Tuomarinkylän Ratsastusopistolla ratsastuksen. Poni on tosi kiltti, ihana ja sympaattinen. Se on ollu aina mun lemppari Opistolta ja sitä se tulee aina olemaankin.♥ Toivon ettei mun tarvis koskaan luopuu tästä ponista, koska se on just mun tyyppinen poni. Alotin Foksun hoitamisen joskus 2010 helmikuussa, eli olen hoitanut sitä jo kolmisen vuotta. Ponilla on täydellinen luonne ja se on vaan just niin sellanen mistä mä tykkään, onneks oon löytäny tällasen ponin.

<3 Ihanin

t. Fay Princess "Fay, Feisu"

Poni, jota en olisi _IKINÄ_ halunnut menettää, mutta niin lopulta sitten kävi. Olin siis 2010 kesällä lähdössä Pihlavan Ratsastusriiheen kesäleirille ja kattelin tallin sivuja. Jo siellä huomasin kuinka söpö se poni oikeesti oli. Kaikki lähti siitä. Mulla oli Fay hoitoponina yhdellätoista leirillä ja kävin Pihlavan leireillä yhteensä 12 kertaa. Menin sillä tosi usein. Koin sen kanssa niin paljon kaikkea. Kaikki ne epäonnistumiset, lensin suoraan sinne mutaselle kentälle päälleni ja kaikki ne ihanat onnistumiset mitä oli vaikka kuinka paljon. Pellolla laukkaaminen, ihanat maastot, ilman satulaa leikkitunnit, este- ja koulutunnit.♥ Tää ikävä ei varmasti tuu koskaan loppumaan. Jouduin siis luopumaan Faysta siksi, että Pihlava lopetti toimintansa ja ponit myytiin. Fay asustelee tällä hetkellä Mylverin talleilla jossain tuolla Turun suunnalla. En tiedä milloin pääsen ponia katsomaan, koska täältä Helsingistä Mylvereille on aika hankalaa päästä, mutta ehkä vielä joskus nään ton ponin, viimeistään kesällä, uskoisin.

Paras poni, ihanat kaverit <3

Nallekarhu



Voittajaponi♥





Hienoin poni ikinä!





70cm - 75cm



Nämä kaksi ponia on opettanut mulle tosi paljon ja ne on oikeastaan ne kaikista tärkeimmät, muut ponit/hevoset eivät tälle tasolle yllä. Ajattelin kuitenkin vielä kertoa pari sanaa mulle muuten tärkeistä hepoista, jotka ovat myös opettaneet mulle paljon.

t. Pin Rock's Highland Queen "Pilvi"

Hieno, kiltti, taitava, sympaattinen ja tottelevainen. Mitä muuta hevoselta voi toivoa? Superhieno heppa jonka kanssa oon kehittynyt huimasti, varsinkin esteratsastuksessa. Nykyään hyppään Pilvillä melkein jokaisella estetunnilla ja alottelen sen kanssa kisaamista 60-70cm seuraluokissa. Tähän mennessä oon ollut ponilla vissiin kaksissa tai kolmissa tallin omissa kilpailuissa sekä yksissä seurakisoissa viime joulukuussa. Seuraavissa kisoissa me startataan kahden viikon päästä, eli 16.3-13. (:



Kesä 2011. Tallin omat harjoitusestekisat, luokka 60-70cm, 4vp perusradan pudotuksesta.





Joskus olin hieman surkea:D



r. Liukkaan Kasper "Kassu"

Pyöreä karvapallo, russponi Kassu, oli mun vuokraponi jossain vaiheessa. En enää muista milloin vuokrasin ponia. Kuitenkin, Kassu oli tosi mukava tapaus. Aina välillä se vähän sikaili, yritti tulla päälle tarhasta tai pukitteli sen säälittäviä pukkeja, mutta useimmiten se oli aina tosi kiltti. En juuri Kassun kanssa kehittynyt, mutta sen kanssa ratsastaminen oli aina yhtä hauskaa!:D Emma vuokrasi samaan aikaan Onni-shettistä, joten käytiin aina samaan aikan tallilla ratsastamassa.



Ponipoppoo<3

t. Felisia "Lissu"

Lissu on Fayn varsa, joka asui myös Pihlavassa. Lissu on vieläkin aika nuori, joten useimmiten sillä riitti paljon virtaa, mutta kesäisin se oli jo aika laiska ja sillä pärjäsi aloittelijammatkin ratsastajat. Ratsastettiin yksi leiri Emman kanssa Lissulla kokonaan puoliksi, vaan me kaksi koska sille ei oikein muut pärjänneet. Muistan, että muakin jännitti monesti mennä sillä, mutta myöhemmin sillä meneminen oli vaan hauskaa, kun sillä oli aina pilkettä silmäkulmassa, niinkuin muillakin Pihlavan poneilla oli. Lensin Lissulta muistaakseni kerran, koko kentän suurimpaan mutalätäkköön ja poni juoksi vielä mun ylikin. Se ei kyllä sattunut ollenkaan. Lissun kanssa tasapainoni kehittyi aika paljon. Ihana poni, niinkuin äitinsäkin. <3